Järisyttävä esikoisteos ruumiiseen kätketyn totuuden etsimisestä
Olen kaksitoista, pian kolmetoista. Olen lapsen ja naisen välitilassa, tulossa hirvittäväksi. Menee vain hetki ennen kuin minusta tulee pelkkää ruumista.
1990-luku, pieni pohjoinen kylä. Rivitalo, kerrostalo, makuuhuone, kylpyhuone, olohuone. Tapahtuu rikoksia, mutta poliisille ei ilmoiteta, todisteita ei kerätä, epäiltyjä ei kuulustella.
Vasta vuosien kuluttua nainen alkaa seurata jälkiä muistinsa reunoilla, sillä hänen on löydettävä kadonnut arkisto totuus siitä, mitä hänelle tapahtui. Hänen täytyy kirjoittaa totuus esiin palauttaakseen ihmisyytensä.
PALKINNOT
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2022
Ote raadin perusteluista:“Teoksessa henkilökohtainen kokemus nojautuu laajaan yhteiskunnalliseen, kirjalliseen ja filosofiseen aineistoon. Ruumis/huoneet tekee näkymätöntä näkyväksi.”
arvosteluja
Piritta Räsänen, Helsingin Sanomat, 23.9. 2022
Susanna Hastin esikoisteos Ruumis/huoneet on riipaiseva kertomus traumasta, väkivallasta, ruumiista sekä ennen kaikkea muistista ja sen kesyttömyydestä. Teos ei rakenna seksuaalisen väkivallan uhrien ympärille myyttisiä sankaritarinoita, mutta näyttää kiertelemättä, kuinka ahdistavaa elämä väkivaltaa kokeneessa kehossa toisinaan on.
Helmi Kekkonen, 8.9. 2022
Hast kirjoittaa upeasti. Kirkkaasti ja pelottomasti, suoraan kohti, menneisyyden haamuja etsien ja niiden varjoa yltään ravistellen. Rekisteri vaihtuu vaivattoman oloisesti kauniista raadolliseen ja hauraasta vimmaiseen, tekojen ja muistojen jäljet piirtyvät esiin vahvoina ja aistivoimaisina, tuntemuksina ja sydämen lyönteinä.
Anna-Leena Jalava, Eeva 9/22
Tutkija Susanna Hastin esikoisfiktio Ruumis/huoneet on rajua luettavaa. En suosittele siihen tarttumista kesken oman kriisin, kaikissa muissa tilanteissa kyllä. Oma-kohtaisessa kirjassaan Hast purkaa jälkiä, jotka nuorena koettu seksuaalinen väkivalta on häneen jättänyt. Romaani on mestariteos, joka saa raivostumaan ja liikuttumaan.
Marissa Mehr, Turun Sanomat, 19.9.2022
Hätkähdyttävä, ravisuttava ja kumouksellinen ovat adjektiiveja, jotka tulevat mieleen Rovaniemeltä kotoisin olevan Susanna Hastin (s. 1981) esikoisteoksesta. […] Teoksen kieli on hiottua, täsmällistä ja osuvaa. Erityisen vaikuttavia ovat katkelmat, joissa pohditaan sodasta ja seksuaalisesta väkivallasta puhumisen tapoja sekä kunniaa, häpeää ja vaikenemisesta. Välillä tekstissä vilahtelevat muiden filosofien ja esseistien, kuten Rebecca Solnitin sekä Catherine Malaboun ajatukset. Ruumis/huoneet on hengästyttävän tarkkanäköinen. Se käsittelee aihettaan lukuisista näkökulmista, etsii, haparoi, peruuttaa ja menee taas eteenpäin. Ennen kaikkea teos ravisuttaa, eikä päästä itseään tai lukijaa helpolla.
Linda Pyykkönen, Kaleva, 3.10.2022
Hastin teemat ovat isoja ja raskaita, ja samalla universaaleja ja ajattomia. Hast osaa käsitellä häpeää ja syyllisyyttä häpeilemättömästi, ja juuri se tekee tästä teoksesta niin tärkeän.
Mikko Saari, Kulttuuritoimitus, 11.10.2022
Ruumis/huoneet tuo mieleen toisen tämän vuoden vaikuttavista traumakirjoista, Iida Rauman Hävityksen, eikä vain siksi, että molemmissa puhutaan Charcot’sta ja hysteriasta. Kummassakin pureudutaan syvälle väkivallan kokemukseen ja siihen traumaan, jonka väkivallan kokeminen ihmiseen jättää. Molemmat ovat myös upeaa, vaikuttavaa tekstiä, jonka lukeminen jättää jälkiä.
Susanna Hast on kirjoittanut yhden vuoden parhaista kirjoista.